Tervehdyksiä ja jäähyväisiä

Chennaita saapujalle ja lähtijälle

Kun asuu kaukana kotimaasta, uudet suomalaiskontaktit saavat todella iloiseksi. Tänään sain puhelun Chennaihin viime viikonlopuna saapuneen suomalaisen perheen äidiltä. Huomenna poimimme heidät koulumatkalla kyytiin ja tutustumaan American International Schooliin. Taidamme siis muiden suomalaisten kouluvanhempien kanssa liueta vakiokahvipöydästämme, joka koostuu pääosin pohjoismaalaisista äideistä ja perustaa yhdeksi aamuksi ihan ikioman Suomi-pöydän. Jännä nähdä osaako sitä enää yhtään asettautua vasta maahan tulleen sandaaleihin vai joko alkuongelmat ovat niin kaukana, että niitä tuskin muistaa.

Olin niin tohkeissani, kun puhelin soi Suomen suuntanumerosta, että vastasin puheluun omalla tyttönimelläni! Näin hömelö olen vain ollut kerran aikaisemmin. Tietenkään sillä, että olimme juuri juhlimassa mieheni syntymäpäiviä kuoharipullon kera ei ollut mitään osuutta asiaan.

Nitan läksiäispiirros Idalle

Samaan aikaan, kun iloitsen uusista ihmisistä, olen myös hyvin haikealla tuulella. Idan kotiin lähtöön on enää kolme yötä. Seitsemän kuukautta on asuttu saman katon alla ja totuteltu Intiaan. Huomenna vietetään Idan lähtöillallista yhdessä kahdentoista muun Chennaissa asuvan suomalaisen voimin. Tytöt ovat jo valmistelleen läksiäislahjaa Idaa varten. Mutta Shhh!, ei siitä sen enempää, jos Ida vaikka lukee tätä blogia :)

Päinvastoin elämää Chennaissa

Vastarannan kiiski

Lähestyvän matkan kunniaksi keräsin listaa asioista, jotka ovat täällä toisin:

Autoliikenne - Muista käyttää vasenta laitaa. Vaikka ei sekään nyt ole aivan pakollista. Voi myös ajaa vastaan tulevien kaistalla niin kauan kuin kantti kestää. 

Liikennevalot - Niitä tarvitsee totella vain, jos kulmalla seisoo poliisi.

Valokatkaisimet - Ovat meillä päällä silloin, kun Suomessa olisivat kiinni. Paitsi tietenkin yhdessä katkaisimessa, joka toimii täysin päinvastoin kuin muut katkaisimet.

Koulun vesiautomaatit - kylmä vesi tulee punaisesta hanasta.

Sään mukainen pukeutuminen - Kun Suomessa lämpömittari näyttää +20, heitetään pois lähes kaikki vaatteet. Kun Chennaissa on +20 astetta, vedetään villapipo tiukasti korville ja valitetaan kylmästä ilmasta.

Perunamuusi - kuuluu päivällisen sijasta aamiaislautaselle

Viikset - Muodikkain asuste ikinä

Näyttelijät - Ikä (ja viikset) on valttia.

Leikki-ikä - Sijoittuu lapsuuden sijaan aikuisikään. Lapsena opiskellaan ja aikuisena hypitään pussihyppelyä.

Supermarket - tarkoittaa pienen pientä lähikauppaa

Ruokakauppojen tuoksut - Poissa on marketin paistopisteestä leijuva tuoreen leivän tuoksu. Vaikka olisi kuinka kova nälkä kauppaan saapuessa, paikallisissa marketeissa vallitseva hajumaailma tappaa viimeisetkin ostoshalut.

Hampurilaisravintolat - Suomessa on yksi kasvisvaihtoehto. Täältä ei kasvis- ja kanahampurilaisiin kyllästyneelle löydy yhtään nautavaihtoehtoa.

Sekaravinto - Kasvisruokavalio on ensisijainen oletus. Muut etsivät ruokansa menun Non-veg -osiosta

Hei Kuule Suomi!

Seitsemän kuukautta on vierähtänyt Intiaa ihmetellessä ja viikon päästä on aika lähteä tapaamaan Suomen tyyppejä. Vielä kuukausi sitten tuntui siltä, ettei Suomeen nyt olisi mikään kiire lähteä käymään. Nyt kun öitä on jäljellä enää kahdeksan, alan olla todella malttamaton. 

Minä aion syödä poronkäristystä, grillimakkaraa, lohta, hampurilaisen lihapihvillä ja juoda valion rasvatonta hyla-maitoa. Kävelen jalkakäytävällä ja ajan itse autoa. Käytän farkkuja ja kenkiä joissa varpaat ovat piilossa. 

Tytöt ovat päättäneet syödä puuroa, käydä Edenissä, ulkoiluttaa Touho-koiraa, tehdä lumienkeleitä ja -ukkoja, hiihtää, luistella ja lasketella. 

Kajn lista on meitä muita lyhyempi. Hän kuulemma hakee heti makkaperunat Järvigrilliltä.


Seuraavan kappaleen omistan teille kaikille huipuille Suomen tyypeille. Toivottavasti ehditte tapaamaan matkalaisia!

Hei Kuule Suomi

Ultra Bra

"Hei, hei, hei vaan Suomi

Hei joku Joensuu

Hei Oulu oot

Iloinen paikka ja kaupunki

Hei, hei, kuule Suomi

Jos me tullaan junalla

Jos me tullaan junan kyydissä

Johonkin Suomeen

Niin oletko sinä Suomi

Sellainen iloinen maa

Jossa on paikkoja

Ja kolmostuoppeja?

Silloin jos olet niin

Kuule mä tulen niihin paikkoihin

Ja mä tapaan Suomen tyypit

Hei mä tulen niihin paikkoihin

Ja mä tapaan Suomen tyypit"

kuuntele kappale täältä:

Paikallisoppaana

Kaksi kokonaista viikkoa olen saanut nauttia Suomesta saapuneiden ystävien seurasta. Koko ajan on tuntunut kuin olisin itsekin ollut lomalla. Paljon ehdimme nähdä ja silti tahti pysyi rentona ja suut hymyssä.

Tarkastimme paikallisen bazaarin

Maistelimme herkkuja

Näimme lehmiä

Kuviokelluimme kotialtaassa

Makoilimme riippukeinuissa Ideal Beachilla

Näimme hassuja otuksia

Vierailimme Pondycherryssa...

tai ehkä Ranskassa

Valaistuimme Aurovillessä

Näimme ötökän vai kaksi?

Löysimme ihania kahviloita...

joissa oli hyvät pannukakut ja all women staff

Etsimme Kajlle syntymäpäivälahjaa
(Ostin lopulta mieslaukun tuollaisen kuvalla,
mutta annoin sen jo tuliaisiksi,
koska olen malttamaton)

Nautimme merestä Mamallapuramissa.

Harjoittelimme leijona-asanaa Temple Bayssa

ja lopuksi pärskimme vielä vähän lisää.

Voihan vatsatauti

Edellisen blogitekstin hilpeys pääsi kostautumaan. Toimme reissusta mukanamme vatsataudin. Pääsimme onneksi kotiin asti ennen kuin tauti iski päälle. Tyttö oksensi suoraan meidän kylppärin oven eteen. Kaikesta hinkkaamisesta huolimatta oksennusläikkä näkyy yhä lattiassa. Se taisi syöpyä siihen pysyvästi. Aika huokoisia nämä intialaiset kivilattiat. Nyt perheessä sairastaa isä ja vanhempi tyttö. Minunkin vatsaani kouristaa noin 20 minuutin välein. Peukut pystyyn, että se jää vain siihen.

Ennen Intiaan lähtöä kaikki pelottelivat hurjilla vatsatautitarinoilla. Taisipa joku läksiäisissänikin toivottaa "Hyvää vatsatautia" hyvän matkan sijaan. Melko vähällä olemme kuitenkin päässeet. Minulla on ollut yksi ruokamyrkytys ja pari kevyempää ripulia, mutta muu perhe on säästynyt. Ehkäpä minä säästyn tällä kertaa. Toisaalta painonpudotus tavoitteeseeni on vielä kilo matkaa ja deadline häämöttää kuuden yön päässä. Kymmenen muuta kiloa ovat lähteneet sairastamalla, joten kaippa tämän viimeisenkin voisi vatsataudilla karistaa.

---

Palasin pieneltä tauolta. Juoksin tyttöjen makuuhuoneeseen, koska sieltä alkoi kuulua yskimistä. Tyttö oksensi unissaan ja oli jo ehtinyt pyöriä ihanasti itsensä märäksi. Eipä siis muuta kuin sänkyvaatteet vaihtoon, pyykkikone päälle ja tyttö suihkuun. Taitaa tulla rikkonainen yö.

Tämä kissa söi tänään loput miehen pihvistä.

Onkohan silläkin nyt vatsatauti.

Chennaissa on kiva asua, koska...

... rantatossuille on paljon käyttöä

Olemme tänään taas pakenemassa kaupungista ja suuntamassa nauttimaan Fisherman's Coven rantaelämästä. Viikonlopun ajaksi unohdamme kaupungin melun ja liikenteen. Ennen lapsia en ymmärtänyt mitä ihanaa on rannalla löhöilyssä. Nyt ymmärrän. 

Viimeksi Fisherman's covessa tapasimme Chennaissa asuvan brittiläisen perheen. He olivat asuneet Chennaissa jo melkein kaksi vuotta ja vasta nyt löytäneet ensimmäistä kertaa ranta-resortiin. He olivat jo palaamassa kotimaahansa ja harmittelivat kovasti sitä etteivät olleet tajunneet näitä paikkoja jo aiemmin. Siis, jos olet muuttamassa tänne meidän kotikulmille, älä jätä käyttämättä näitä mahdollisuuksia.

Fisherman's Cove - tunnin matkan päässä Chennain keskustasta

Fisherman's Cove - simpukoita metsästämässä

Ideal Beach - noin 1,5h Chennain keskustasta

Ranta, Mamallapuram (ent. Mahabalipuram), 1,5h
Tehtävä: löydä kuvasta kaksi lasta.

Temple Bayn altaat Mamallapuramissa

Temple Bay yöllä

Työntekijöiden kotiseutumatkailu

Autokuskimme Raja ja kotiapulaisemme Latha ovat naimissa keskenään. He ovat kotoisin samalta seudulta Salemista. Heillä on myös toisenlainen sukulaisuussuhde keskenään. Tosin sen laadusta en ole aivan päässyt selvyyteen. Raja itse sanoo, että Latha on hänen tätinsä tytär (eli serkku). Kokkimme Marthal taas sanoo, että Lathan äiti on Rajan sisko. Se tekisi Rajasta Lathan enon. Niin tai näin, sukulaisia kuitenkin.

Silloin tällöin kotiapulaiset ja kuskit kertovat tarvitsevansa lomaa matkustaakseen "my native place." Viime keskiviikkona Raja ja Latha lähtivät reissulle Salemiin. Sinne on matkaa Chennaista n. 340km. Bussilla matka vie noin 8-10 tuntia. Varsin kätevää, kun sukulaisvierailut voi tehdä yhdellä reissulla eikä tarvitse tapella siitä kuinka kamalia toisen sukulaiset nyt oikein ovatkaan. Tällä kertaa matkaan lähdettiin, koska Lathan siskon (eli Rajan serkun?) lapselle suoritetaan perinteinen hiustenleikkuuseremonia. Seremonia voidaan suorittaa joko lapsen ensimmäisen kolmannen tai viidennen elinvuoden aikana. Lathan sisaren lapsi on nyt 11kk. 

Chennai - Salem

Lomaa molemmat pyysivät sunnuntaihin saakka. Eli kumpaisenkin piti olla töissä jo eilen. Eivät olleet. Raja ilmoitti sunnuntai-iltana, että sijaiskuski tulisi vielä maanantaina. Tiistaina hän olisi jo töissä. Tänä aamuna kännykässä odotti viesti, että eivät tule vielä tänäänkään töihin ja tässä uuden sijaiskuskin numero. Minä tietenkin heti ajattelin, että jotain on sattunut tai ovat sairaana tms. Mies soitti aamulla tilanteen kuultuaan Rajalle ja sai selville, että he istuivat vasta bussissa matkalla kotiin. Näin suomalaisesta näkökulmasta tuntuu oudolta, että ihan omine lupineen voi huoletta pidentää lomaansa kahdella päivällä: "Kun täällä on näin kivaa, niin palaampa töihin vasta ylihuomenna. Kyllä se pomo ymmärtää." No nämä pomot eivät aivan ymmärtäneet. 

"This weather is so bad!"

Olen ollut kipeänä ja pitkään. Kärsimme täällä aivan samanlaisista flunssista ja talvisairauksista kuin Suomessa tähän aikaan. Kun kertoo olevansa sairaana, paikalliset yleensä toteavat: "This weather is so bad! Everybody is getting sick." Todella huono sää. Lämpötila ei laske yölläkään alle 20 asteen. Aurinko paistaa ja päivät ovat kuin Suomen kesä parhaimmillaan. Paikalliset kuitenkin kärsivät tästä talvensa kylmyydestä ja liikkuvat ulkona usein korvaläpät korvilla. Meidän kokkikin on jo valittanut monta viikkoa, että sää on aivan kamala ja saa hänen selkänsä särkemään. "Madam, kunhan kesä tulee, niin liikun kuin nuorukainen."

Chennailaisia paleltaa (kuvan ottanut Ida)

Kyllästyin vihdoin viime sunnuntaina omaan sairauteeni. Raahasin itseni lääkäriin, joka totesi heti "This weather is so bad." En jaksanut kuumeeltani selittää Suomen säästä. Nyökyttelin vain. Lähdin kotiin antibiootin, yskänlääkkeen, antihistamiinin ja särkylääkkeen kanssa. Lisäksi saatiin myös koko perheelle matokuurit. Omani saan kuitenkin aloittaa vasta tervehdyttyäni. Täällä on vaikea päästä lääkäristä pois yhden lääkekuurin kanssa. Yleensä saat vähintään kolme.

Lääkärikäynnin saldo

Lääkekuureista huolimatta oloni vain paheni ja yöt kuluivat nukkumisen sijaan yskiessä. Niinpä lähdin uusinta kierrokselle lääkäriin. Tällä kertaa otettiin myös kauhkoröntgen ja verikokeet. Uusia antibiootteja en saanut (onneksi). Olin taas uuden lääkärin puheilla ja kerroin astmastani ja lääkityksistäni. Hoitavan lääkkeen kohdalla lääkäri totesi, että se pitää heti lopettaa! MITÄ! "Kyllä, se ei ole hyväksi." Avaavaa (eli ventolinea) saisin edelleen käyttää. Lisäksi piti kuulemma lotettaa myös suunkautta otettavat kortisonitabletit (Motelukast), jotka olin saanut Suomesta mukaan juuri tällaisten yskien varalle. Kotona ajattelin ymmärtäneeni keskustelun, jotenkin väärin. Etenkin kun lääkäri oli reseptiin kirjoittanut montelukastia vastaavaa lääkettä. Jatkoin siis kumpaakin kuten minua on Suomessa ohjeistettu ja jätin väliin tämän uuden kortisonin.

Viime yö oli jo paljon parempi ja menin kuuntelemaan tulokset verikokeista. Ne olivat ok. Keskustelu kääntyi taas astmalääkitykseeni ja näytin hänelle tällä kertaa mukaan ottamani lääkkeet. Nyt lääkäri sanoi jo tiukemmin, että Pulmicort on heti lopetettava. Yritin selittää, että olen Suomesta saanut ohjeet kaksinkertaistaa annostus aina flunssan aikaan eikä suinkaan lopettaa sitä. Tiukan keskustelun ja minun suollettua koko tietämykseni oman astmani hoidosta jäimme ratkaisemattomaan erimielisyyteen. Minusta on varsin outoa että täällä kaiken tämän pakokaasun keskellä lääkäri kehottaa lopettamaan hoitavan lääkkeen keskellä pahinta yskää. Tosin olen täällä saanut lääkäreiltä hassuja kommentteja aiemminkin. Yksi lastenlääkäri totesi lastani kummemmin tutkimatta: "Ei ole ruoka-allerginen lapsi." Tyttäreni on pahimmillaan ollut kasvamatta 6kk ruoka-allergioiden takia. Ilmeisesti tämä lääkäri tiesi paremmin.

Nyt on aivoihin istutettu pieni epäluottamuksen siemen. Kuinkahan hyvin sitä sittenkään uskaltaa luottaa näihin intialaisiin lääkäreihin.

Missä on koti

Juttelin ystävänpäivänä ensimmäistä kertaa lähdön jälkeen ystäväni Helin kanssa. Kerroin, että tulemme piipahtamaan Oulussa huhtikuun ensimmäisellä viikolla. Heli sanoi, että olisi ihana tavata sitten, kun me ollaan levähdetty pois suurimmat matkaväsymykset. Minä vastasin, ettei me taideta ehtiä levätä niin lyhyellä lomalla. Nukutaan sitten, kun palataan takaisin kotiin. Heli kysäisi ilmeisesti ihmeissään:"Tuntuuko se Intia kodilta?" Niin tuntuuko? Rupesin itsekin pohdiskelemaan ja makustelemaan asiaa. Kyllä! Kyllä täällä tuntuu kodilta.

Olen itsekin ollut ihmeissäni kuinka hyvin olemme tänne sopeutuneet. Ehkä siksi tätä blogiakin on tullut päivittettyä liian harvoin. Elämä vain tuntuu täällä niin tavalliselta ja tutulta. Useimpina päivinä ei edes muista kuinka erilaiselta sitä näyttääkään kadulla liikkuessaan. Ei elämä täällä nyt niin ihmeellistä ole. Samat arjen ilot ja surut täälläkin tulee vastaan. Silloin tällöin elämässä voi olla enemmän haastetta ja vähän jännempää, mutta muuten aika tavallista.

Kotipiha

Ihmisen kokoisia aukkoja

Tietenkin sen tiedostaa heti alussa, että uusi ystävä on elämässä vain hetken aikaa. Tutustelukin aloitetaan yleensä kysymyksillä: mistä olet kotoisin, kuinka kauan olet täällä ollut ja kuinka kauan tulette olemaan täällä? Ihmisellä on kuitenkin oltava kontakteja, jotta selviää järjissään. Tuttuja joiden kanssa vaihtaa sananen ostoskeskuksessa törmätessä, kavereita joiden kanssa voi hihitellä kahvipöydässä ja ystäviä joille soittaa, kun elämä tuntuu hankalata. Siksi jäljellä olevaa yhteistä aikaa ei ajattele. Se aika käytetään, joka käytettävissä on. Joidenkin kanssa yhteistä aikaa on pari vuotta. Toisen kanssa saa rupatella puolen vuoden ajan. Lyhyimmillään ihmissuhde, josta olisi voinyt kehittyä pitkäaikainen ystävyys kestää vain pari kuukautta.

Syksy on vaihtunut kevääseen ja ensimmäiset jäähyväiset ovat lähellä. Ruotsalainen Charlotte palaa kotiinsa jo ennen helmikuun loppua. Vakioaamukahvipöydässä tulee olemaan ihmisen kokoinen aukko. Lähitulevaisuudessa häilyy useampien hyvästien haamuja. Nina, jonka kanssa synkkasi heti tavatessa, lähtee jo ennen kuin ehdimme kunnolla tutustua. Aupairimme Ida lähtee huhtikuun alussa. Keväällä koulun päättyessä kahviseura katoaa lähes kokonaan, kun kaikki ruotsalaiset siirytvät yhtäaikaa kotoisemmille kahvipöydilleen. Raskaimmat hyvästit tulevat varmasti olemaan Suomi-sisareni Marikan jäähyväiset. Ennen kuin ystäväpiiri kasvoi yli maa- ja maanosarajojen tukea ja turvaa löytyi kahdesta ihanasta suomalaisesta. Marika lähtee Chennaista samaan aikaan ruotsalaisten kanssa. Sen jälkeen on löydettävä joku muu, jonka kanssa puolittaa jälkiruoat lounaalla.

Vielä kukaan ei ole lähtenyt. Niinpä lopetan jäähyväisten ajattelun ja lähden nukkumaan mielessäni hilpeä aamukahviseura, joka minua huomenna taas odottaa.

Suomi-sisaret perinnekylä Dakshina Chitrassa